EKLY:n syyskokous pidettiin luonto- ja tiedekeskus Saimaariumissa 14.11.2020. Kokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Juha Juuti ja hallituksen jäseniksi Kirsi Hovilehto, Jari Kiljunen, Liisa Laitinen, Elmo Miettinen, Ahti Pulli ja Timo Tikka. Vahvistettiin toimintasuunnitelma ja tulo- ja menoarvio vuodelle 2021. Jäsenmaksut päätettiin pitää ennallaan.
Valkoselkätikalla hyvä pesintävuosi Etelä-Karjalassa
Valkoselkätikkakoiras (Dendrocopos leucotos) tuo puuntuhoojan toukan pesälle. © Jari Kontiokorpi
Leuto talvi ja kelvolliset olot keväällä auttoivat uhanalaisen valkoselkätikan pesinnässä. Keväällä ja kesällä 2020 Etelä-Karjalassa kartoitettiin 40 varmaa pesintää ja 29 parireviiriä eli yhteensä 69 varmaa reviiriä. Ennätys on vuodelta 2017, jolloin todettiin 54 varmaa pesintää, 23 parireviiriä eli 77 reviiriä. Viimeisen kymmenen vuoden keskiarvo on 64 varmaa reviiriä.
Eniten reviirejä löydettiin jälleen Parikkalassa, 21 (joista Saarella 6 ja Uukuniemellä 4), seuraavaksi eniten Lappeenrannassa 14 (joista Joutseno 3 ja Ylämaa 1), sitten seuraavat Rautjärvi 8, Ruokolahti 7, Imatra 6, Luumäki 5, Lemi 4 sekä Taipalsaari ja Savitaipale 2.
Viime syksyn lähes ennätyksellinen valkoselkätikkavaellus idästä ei näyttänyt tuovan uusia reviirejä. Etelä-Karjalan kaikki lajille edes jotenkuten sopivat alueet ovat jo asuttuja.
Uusia tikkapaikkoja on vielä löytymättä, mutta tuskin kovin monta. Etelä-Karjala on edelleen Suomen valkoselkätikkarikkain maakunta, mutta tulevaisuus ei näytä yhtä hyvältä. Etelä-Karjalassa suojeltujen tikkametsien osuus on hälyttävän pieni, vain joka viides reviiri sijaitsee edes osittain suojelualueella. Pienetkin säästetyt lehtipuumetsiköt lahopuineen auttavat valkoselkätikkaa, joka etsii ravintonsa laajalta alueelta.
Etelä-Karjalan tikkakartoitusta ovat tukeneet Tuuliaisen säätiö, Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys, BirdLife Suomi ja Metsähallitus.
Jari Kontiokorpi
BirdLife Suomen vuoden lintu on äärimmäisen uhanalainen peltosirkku
Peltosirkku (Emberiza hortulana) © Tuomas Seimola
BirdLife Suomen vuoden lintu on äärimmäisen uhanalainen peltosirkku.
Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten peltosirkun surumielinen laulu oli
tuttu osa suomalaista maatalousmaisemaa koko maassa pohjoisinta Lappia
lukuun ottamatta, mutta sittemmin laulu on vaiennut hälyttävällä
tahdilla. Keskieurooppalaisten peltosirkkujen laulun sanotaan toimineen
inspiraationa J. L. BEETHOVENIN viidenteen eli niin sanottuun Kohtalon
sinfoniaan – kolkuttaako kohtalo nyt peltosirkkupopulaatiomme ovelle?
Peltosirkku on nopeimmin vähentynyt pesimälintumme. Sen pesimäkannasta
on kadonnut peräti 99 prosenttia kolmessa vuosikymmenessä. Vuoden lintu
-hankkeessa kartoitetaan jäljellä olevat peltosirkun esiintymisalueet ja
jaetaan tietoa siitä, miten laji voitaisiin ottaa paremmin huomioon
maataloudessa.
Peltosirkun vähenemisen taustalla on ilmeisesti useita tekijöitä, jotka
liittyvät muutoksiin sekä pesimä- että talvehtimisalueilla. Peltosirkun
kantaa voivat kurittaa elinympäristön muutokset talvehtimisalueilla
Länsi-Afrikassa sekä maatalouden muutokset ja kasvintorjunta-aineiden,
etenkin neonikotinoidien käyttö Suomessa ja muualla lajin
pesimäalueilla. Suomessa poikastuotto vaikuttaa riittämättömältä
ylläpitämään elinvoimaista kantaa, mikä viittaa siihen, että iso osa
taantumisen syistä sijaitsee kotimaassa.
_”Vastoin usein esitettyä, on ilmeistä, ettei lajin taantuman p&aum l;äsyynä
voi pitää peltosirkun metsästystä Ranskassa, sillä suomalaiset linnut
eivät juuri muuta Ranskan pyyntialueiden kautta”_, kertoo lajia pitkään
tutkinut MARKUS PIHA, joka koordinoi vuoden lintu -hanketta.
Suomessa peltosirkkuja on eniten Pohjanmaalla sekä Varsinais-Suomessa ja
Kymenlaaksossa, mutta se on hävinnyt suuresta osasta Sisä-Suomea.
_”Emot ruokkivat poikasiaan enimmäkseen hyönteisillä, mutta syövät itse
pääasiassa paljaalta maalta löytämiään siemeniä. Hyönteisten
vähenemiseen vaikuttavia syitä voivat Suomessa olla esimerkiksi
monimuotoisuutta tukevien elinympäristöjen kuten kesantojen ja
pientareiden määrän väheneminen ja laajakirjoisten torjunta-aineiden
käyttö. Jos hyönteiset katoavat, ei peltosirkulle jää palj on
elinmahdollisuuksia”_, taustoittaa hankkeen toinen koordinaattori TUOMAS
SEIMOLA.
BirdLife Suomen vuoden lintu -hankkeen tavoitteena on tuottaa lisätietoa
peltosirkun esiintymisestä ja suojelumahdollisuuksista Suomessa.
Hankkeen toteuttamisesta vastaavat pääosin vapaaehtoiset
lintuharrastajat ja alueelliset BirdLifen jäsenyhdistykset.
www.birdlife.fi/suojelu/lajit/vuoden-linnut/peltosirkku