2016 | 2015 | 2014 | 2013 | 2012 | 2011 | 2010 | 2009 | 2008 | 2007 | 2006 | 2005 | 2004 | 2003 | 2002 | 2001 | 2000
Laulujoutsen Lappeenrannan Haapajärvellä keväällä 2014. © Totti Toiskallio.
Birdlife Suomi valitsee vuosittain lajin, jota seurataan ko. vuoden aikana erityisen tarkasti. Harrastajaseurannan keinoin saadaan arvokasta tietoa eri lajien kannankehityksestä, pesimäkannasta, muuton etenemisestä jne.
Vuoden lajin lisäksi EKLY voi valita omia alueellisia projektilajejaan. Tietoja eri vuosien projektilajeista löydät tältä sivulta.
VUOSI 2016 – KOSKIKARA
Cinclus cinclus
Koskikara on BirdLife Suomen vuoden lintu 2016. Vuoden tavoitteena on saada aikaan hyvä arvio sekä lajin pesimä- että talvikannasta. Hanke jatkuu poikkeuksellisesti vuodenvaihteen yli niin, että pesimähavaintoja kerätään kesällä 2016 ja talvikanta lasketaan vasta talvella 2016/17.
EKLY:n koskikaravastaavana toimii Esa Sojamo. Projektiin liittyvissä asioissa hänet tavoittaa sähköpostilla osoitteella lajivastaava(ät)ekly.org, p. 0400160955 ja postitse Kaivokorvenkatu 19, 53850 Lappeenranta.
VUOSI 2015 – RÄYSTÄS- JA HAARAPÄÄSKY
Delichon urbicum & Hirundo rustica
BirdLife on valinnut suuresti taantuneet räystäs- ja haarapääskyn vuoden linnuiksi 2015. Päätavoitteena on kerätä tietoa räystäspääskyn pesimäkannasta ja tärkeimmistä pesimäpaikoista. Samalla kiinnitetään huomiota myös haarapääskyyn.
Yhdistyksen lajivastaavana toimi Marko Ruti. Lajivastaavan raportti lisätään sivuille piakkoin.
VUOSI 2014 – LAULUJOUTSEN
Cygnus cygnus
Laulujoutsen on BirdLife Suomen vuoden lintu 2014. Vuoden aikana selvitetään Suomen laulujoutsenkannan suuruus sekä kannan viimeaikainen kasvunopeus eri puolilla maata. Alueelliset jäsenyhdistykset – Etelä-Karjalan maakunnassa EKLY – keräävät joutsenhavainnot ja laativat niiden perusteella alueelliset kannanarviot.
Vuoden 2013 projektilajivastaavana EKLY:ssä toimii Jarkko Rutila. Projektiin liittyvissä asioissa hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteella lajivastaava(ät)ekly.org.
2013
VUOSI 2013 – SELKÄLOKKI
Larus fuscus
Birdlife Suomen vuoden laji 2013 on selkälokki, jonka esiintymistä kartoitetaan ko. projektin muodossa jo toista kertaa – ensimmäisen kerran selkälokki sai vuoden lintu -statuksen vuonna 2003. Tuolloin todettiin mm. seuraavaa: ”Projektivuoden päätteeksi voidaan todeta, että selkälokkikantamme koko on aika hyvin selvillä ja maamme kannan vähenevä suuntaus on toistaiseksi pysähtynyt. Mielenkiintoinen kysymys on, miten selkälokin kanta reagoi muutaman vuoden päästä tapahtuviin kaatopaikkojen järjestelymuutoksiin. Silloin jätteenkäsittely siirtyy useissa paikoissa maan alle. Kenties lokkikannat alkavat silloin selvästi vähetä, selkälokki muiden mukana.”
Vuoden 2013 projektilajivastaavana EKLY:ssä toimii Klaus Jernström. Projektiin liittyvissä asioissa hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteella lajivastaava(ät)ekly.org.
VUOSI 2012 – MUSTAKURKKU-UIKKU
Podiceps auritus
BirdLife Suomen vuoden lintu on lintukosteikkojemme jalokivi, mustakurkku-uikku. Pienikokoinen ja kaunis mustakurkku-uikku on viime vuosina vähentynyt voimakkaasti, minkä vuoksi se on luokiteltu uhanalaisarvioinnissa vaarantuneeksi. Tänä vuonna selvitetään mustakurkku-uikun pesimäkantaa, pesintöjen onnistumista ja lajin esiintymisessä tapahtuneita muutoksia.
Vaikka mustakurkku-uikku on uhanalainen, useita sen tärkeimpiä pesimäpaikkoja ei ole suojeltu eikä jo suojeltuja kohteita ole hoidettu haitallisia ympäristömuutoksia vastaan riittävästi. Mustakurkku-uikusta, varsinkin sen esiintymisestä ja ravinnonkäytöstä tarvitaan kipeästi lisää tietoa, jotta lajin suojelua voidaan edistää.
Vuoden lintu -hanke pyrkii täyttämään tiedon aukkoja: kannasta ja pesimäpaikoista pyritään luomaan kattava kuva. Tunnetut pesimäpaikat käydään tarkastamassa ja pesivien parien määrä lasketaan.
Mustakurkku-uikku pesii myös yksittäin siellä täällä aiemmin tuntemattomilla paikoilla, ja näiden uusien pesimäpaikkojen selvittämiseksi jokainen havainto on tärkeä. BirdLife toivoo, että kaikki luonnossa liikkujat ilmoittaisivat mustakurkku-uikkuhavaintonsa tutkimukselle.
Lintujen havainnoinnissa pidemmälle ehtineitä lintuharrastajia pyydetään kirjaamaan kaikki mustakurkku-uikkuhavaintonsa lintutietopalvelu Tiiraan. Havainnoijan paikan lisäksi on tärkeää kirjata myös linnun paikka. Mikäli onnistuu näkemään, mitä mustakurkku-uikut ovat saalistaneet, tämä tärkeä lisätieto kannattaa kirjata havainnon lisätietoihin.
Vähemmän harrastaneet voivat esimerkiksi lähettää havaintonsa kansalliselle mustakurkku-uikkuvastaavalle osoitteella mustakurkku-uikku[at]birdlife.fi tai EKLYn toimihenkilöille.
VUOSI 2011 – KUOVI
Numenius arquata
BirdLife Suomen vuoden 2011 lintu on kuovi. Kuovivuoden tarkoituksena on kerätä tietoa kuovin kevätmuuton etenemisestä, suurimmista muuttajamääristä sekä pesimämenestyksestä.
Kuovin Suomen pesimäkannaksi arvioidaan noin 60 000 paria. Laji on viime vuosikymmeninä selvästi vähentynyt Etelä-Suomessa, mutta muualla maassa kanta on pysynyt varsin vakaana. Sen kanta on pienentynyt laajalla alueella, minkä vuoksi kuovi on maailmanlaajuisessa uhanalaisuustarkastelussa arvioitu silmälläpidettäväksi. Maailmanlaajuisesti silmälläpidettävänän lajina, jonka maailmanpopulaatiosta suuri osa on keskittynyt Eurooppaan, se kuuluu BirdLife Internationalin Euroopan suojelustatus-luokituksessa korkeimpaan eli 1 luokkaan.
Erityisesti maatalousalueilla pesivänä lajina kuovin hyvinvointi on kiinni ihmisen toiminnasta. EUssa kuovin pesimäkannan hyvinvointi on paljolti suomalaisten vastuulla, sillä noin joka viides EUssa pesivä kuovi pesii Suomessa.
Lisää tietoa kuovista ja projektivuoden tuloksista löydät BirdLife Suomen projektisivulta.
VUOSI 2010 – KUIKKA ja KAAKKURI
Gavia arctica & Gavia stellata
Kuikka ja kaakkuri ovat pitkäikäisiä hitaasti lisääntyviä lintulajeja joiden kannat ovat maailmanlaajuisesti taantuneet, Suomessa niiden pesimätulos on monin paikoin kehno ja suuntaus paikoin edelleen heikkenevä. Harrastajille lajit ovat näkyvyyden ja kuuluvuuden sekä pitkän pesimäkauden ansiosta kiitollisia seurattavia. BirdLife Suomen Gavia-työryhmä on perustettu kuikan ja kaakkurin seurantaa ja suojelua edistämään.
Vesialueiden lisääntynyt vapaa-ajankäyttö on kaventanut kuikan ja kaakkurin elintilaa ja vesien säännöstely on vaikeuttanut kuikan pesintää. Tarkalleen ei tiedetä kuinka paljon näitä lintuja on Suomessa. Myöskään niiden lisääntymiseen liittyviä tekijöitä ei tunneta riittävän hyvin. Näiden asioiden tuntemus on tärkeää, jotta suojelua voitaisiin kohdistaa oikein. Vuoden lintu 2010 -hankeen tavoitteena onkin saada lisäselvitystä näihin asioihin. Kattavan aineiston keräämiseksi on tärkeää saada myös suuri yleisö keräämään havaintoja, jotta vuoden lopussa meillä olisi riittävästi tietoa uuden kannanarvion tekemiseen ja suojeluun liittyvien toimenpiteiden oikeaan painotukseen.
Kuikka- ja kaakkuriryhmien lyhyen esittelyn löydät BirdLife Suomen sivuilta.
VUOSI 2009 – TÖRMÄPÄÄSKY
Riparia riparia
Sympaattinen törmäpääsky on BirdLife Suomen vuoden lintu 2009. Vuoden aikana selvitetään valtakunnan tasolla törmäpääskyn pesimäkanta. Tämä on samalla pioneerityötä törmäpääskyn osalta, sillä laajaa järjestelmällistä seurantaa ei ole Suomessa tehty koskaan.
Törmäpääsky on monestakin syystä kummallinen lintu. Erikoisin piirre liittyy pesintään, sillä se on ainoa meillä pesivä varpuslintu, joka kaivertaa pesänsä hiekkaseinämään. Samassa seinämässä on monesti useita pesäluolia, sillä törmäpääsky on yhdyskuntalintu. Hyvässä pesäpaikassa voi asustaa jopa satoja pareja.
Lisää tietoa törmäpääskystä löydät BirdLife Suomen törmäpääskysivulta.
VUOSI 2008 – NAURULOKKI ja PIKKULOKKI
Larus ridibundus, Larus minutus
BirdLife Suomen vuoden 2008 seurantalajit ovat naurulokki ja pikkulokki. Molemmat lajit levittäytyivät Suomeen satakunta vuotta sitten ja ovat sittemmin asuttaneet koko maan pohjoisimpia tunturiseutuja lukuun ottamatta. Naurulokin voittokulku jatkui 1970-luvulle asti. Sen jälkeen monet pesimäpaikat ovat autioituneet ja naurulokkien määrä on romahtanut pieneen osaan entisestä. Viime aikoina tilanne on jälleen muuttunut valoisammaksi, sillä taajamien liepeille on kotiutunut useita suuria naurulokkiyhdyskuntia. Pikkulokki on menestynyt viime aikoina naurulokkia paremmin. Sen kanta on runsastunut paikoin jopa moninkertaiseksi.
Molemmista lokkilajeista ja vuoden tuloksista voit lukea BirdLife Suomen vuoden lajit 2008 -sivulta.
VUOSI 2007 – KUUKKELI
Perisoreus infaustus
Birdlife Suomen vuoden 2007 laji on kuukkeli.
Kuukkeli on hävinnyt Etelä-Suomen metsistä nopeammin kuin mikään muu lintulaji. Kuukkeli tarvitsee vanhoja ja luonnonmukaisia, kuusivaltaisia korpimetsäalueita. Kuukkelin katoaminen kertoo tällaisten metsien vähenemisestä ja niissä elävien muidenkin kasvi- ja eläinlajien uhanalaisuudesta. Kuukkelin häviäminen surettaa myös retkeilijöitä, sillä tämän uteliaan paikkalinnun kohtaaminen on aina mieluinen luontoelämys. Kuukkeleiden naapureina elää usein pohjantikkoja, kanahaukkoja, pikkusieppoja, metsoja, liito-oravia ja muita vanhojen metsien vähentyneitä lajeja.
Lisää tietoa kuukkelin suojelusta löydät mm. BirdLife Suomen kuukkelisivulta.
VUOSI 2006 – KOTTARAINEN
Sturnus vulgaris
BirdLife Suomi valitsee vuosittain lintulajin, johon vuoden aikana kiinnitetään erityistä huomiota. Vuoden 2006 laji on kottarainen. Kottarainen on vähentynyt Suomessa huomattavasti 1970-luvun jälkeen. Kannan lasku on yhdistetty erityisesti karjatilojen ja sitä kautta matalakasvuisten aukeiden vähenemiseen.
Maankäyttömuutoksiin on vaikea puuttua ja kottaraiskannat eivät mahdollisesti enää koskaan palaa entiselleen. Kannan kokoa voi kuitenkin yrittää pitää ennallaan tai kasvattaa sitä tarjoamalla riittävästi pesimäpaikkoja kottaraiselle. Ennen vanhaan kottaraiset löysivät sopivien ruokailumaiden ympäristöstä helpommin pesäpaikkoja kuin nykyään. Silloin lapset nikkaroivat koulun puukäsitöissä kottaraispönttöjä. Mikään ajankohta ei ole sopivampi elvyttää tätä perinnettä kuin alkukevät 2006. Koulujen lisäksi voidaan järjestää koko perheen ”pönttöpäiviä”, jossa pesäpönttöjä rakennetaan ja ripustetaan. Pöntöt tulee ripustaa viimeistään huhtikuussa, jos kottaraisten halutaan pesivän jo samana keväänä niissä.
Lisää tietoa vuoden 2006 lajista BirdLife Suomen kottaraissivulla.
VUOSI 2005 – KAULUSHAIKARA & RUSKOSUOHAUKKA
Botaurus stellaris & Circus aeruginosus
Kaulushaikara on BirdLife Suomen vuoden laji 2005. Samalla seurataan toista ruovikkopesijää, ruskosuohaukkaa. Kartoituksien tulokset tulevat Birdlife Suomen sivuille kevään 2006 aikana.
Kaulushaikaraa pääsee harvoin näkemään, mutta se on kevät- ja kesäöisin rehevien lintujärviemme kuuluvimpia lintuja. Kaulushaikara levittäytyi maahamme vasta 150 vuotta sitten – oletettavasti järvien rehevöitymisen ja ruovikoiden leviämisen vuoksi. Aluksi salaperäinen puhaltelija pani kansan mielikuvituksen liikkeelle – kaulushaikaraa kutsuttiin mm. pirunlinnuksi ja tynnyrilinnuksi. Ensimmäinen pesintä todettiin vasta vuonna 1927 Helsingin Vanhankaupunginlahdella. 1970-luvulta lähtien kaulushaikara on runsastunut melko nopeasti, ja nyt koiraslintuja lienee maassamme vuosittain lähes 300 yksilöä, toisinaan enemmänkin.
Suomessa ruskosuohaukan pesä sijaitsee melkein aina ruovikossa. Reviiri on todettavissa parhaiten 1.5.-15.7. valoisana aikana. Pesäainesten vienti on yleensä pesinnän merkki. Pesäaineksia viedään koko pesinnän ajan – pesänrakennuksen, muninnan, haudonnan sekä pesäpoikasten aikana. Saaliin vienti ruovikkoon on melkein poikkeuksetta merkki pesinnästä. Joskus kaksi haukkaparia voi pesiä samassa ruovikossa jopa 50 m välein, mutta samassa ruovikossa pesiminen on kuitenkin harvinaista. Huomioi, että jotkut esiaikuiset yksilöt voivat pesiä.
Kaulushaikarasta löydät lisää tietoa BirdLife Suomen projektilajisivulta.
VUOSI 2004 – LAULUJOUTSEN
Cygnus cygnus
Kansallislintumme laulujoutsen sykähdyttää varmasti jokaista luonnososaliikkujaa. Se on helppo tuntea ja linnun olemus on ääntä myöden majesteetillinen. Laulujoutsen on noussut sukupuuton partaalta lähes koko maan pesimälajiksi ja on näin onnistuneen luonnonsuojelutyön symboli. Laulujoutsen on BirdLife Suomen vuoden 2004 laji. Projektivuoden tavoitteena on kartoittaa mm. laulujoutsenen pesimäkannan suuruus ja poikastuotto eri elinympäristöissä, kesäkerääntymien koko ja tärkeimmät muutonaikaiset levähdysalueet.
Katso myös BirdLife Suomen laulujoutsensivu.
VUOSI 2003 – SELKÄLOKKI
Larus fuscus
BirdLife Suomen 30-vuotisjuhlavuoden 2003 laji on selkälokki. Nimirodun selkälokki on maailman suomalaisin lintu ja meidän kaikkien tärkeä tietää ja tuntea. Selkälokin kanta on taantunut rajusti koko Itämeren piirissä sitten 70-luvun. Tehostetulle selkälokin kartoitukselle ja suojelulle on tarvetta.
Selkälokki pesi Suomessa parhaimmillaan 1960-luvulla 20 000 parin voimin, josta rannikolla 15 000. Sen jälkeen kanta on laskenut yli 50 %. Uusimmassa Suomen uhanalaisuusluokittelussa selkälokki on luokiteltu jo vaarantuneeksi lajiksi. Kannan rajun vähenemisen yhdeksi keskeiseksi syyksi arvellaan tropiikista, selkälokkimme talvehtimisalueilta saatuja ympäristömyrkkyjä. Myös harmaalokin runsastuminen on heikentänyt selkälokkikantoja monin paikoin. Vaikka selkälokkimme taantuminen onkin paikoin lupaavasti pysähtymässä, on silti vaara, että tämä hieno laji tulee häviämään vielä monista saaristoista.
Lisää tietoa BirdLife Suomen selkälokkisivulta.
VUOSI 2002 – PIKKULEPINKÄINEN
Lanius collurio
BirdLife Suomen vuoden laji on pikkulepinkäinen. Tämän kauniin varpuslinnun kanta on romahtanut koko Euroopassa. Myös Suomessa se on taantumisensa vuoksi luokiteltu uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettäväksi lajiksi. BirdLife Suomi haluaa kiinnittää huomiota tähän kauniiseen ja vähentyneeseen lintulajiin.
Länsi-Euroopassa pikkulepinkäisen pesimäkannat alkoivat taantua jo 1900-luvun alkupuolella. Ruotsissa lajin taantuma alkoi 1950-luvulla ja Suomessa 1980- luvulla. Kokonaisuudessaan laji on taantunut Länsi-Euroopassa huomattavasti. Esimerkiksi Hollannissa pesimäkannaksi arvioitiin 1900-luvun alussa 5 000 – 15 000 paria, kun taas 1980- luvun lopussa pesiviä pareja oli enää 150 – 220. Pikkulepinkäinen on kadonnut kokonaan Englannin pesimälinnustosta ja sen on todettu taantuneen vähintään viidenneksen 21 Euroopan maassa. EU on luokitellut pikkulepinkäisen taantumisen vuoksi erityissuojelua vaativien lajien listaan lintudirektiivin liitteeseen I.
Suomen pikkulepinkäiskanta on enää 30 000 – 40 000 paria. Vielä 1970- luvulla maassamme arvioitiin pesivän 160 000 pikkulepinkäisparia eli jäljellä on vain 20 % kolmenkymmenen vuoden takaisesta pikkulepinkäiskannastamme. Pikkulepinkäisen runsaus vaihtelee suuresti eri puolilla maata. Kanta on vahvin eteläisessä Suomessa ja se on vielä paikoin kohtuullisen runsaskin, vaikka onkin kadonnut kokonaan monilta alueilta.
Katso myös BirdLife Suomen pikkulepinkäissivu.
VUOSI 2001 – PELTOSIRKKU
Emberiza hortulana
Romahdusmaisesti vähentynyt peltosirkku oli BirdLife Suomen vuoden laji 2001.
Peltosirkku on ollut yksi maatalousympäristömme tyyppilinnuista. Suurikokoisilla peltoaukeilla niitä lauloi tasaisin välein ja pienehköiltäkin peltoaukeilta lajin tapasi. Toisin on tilanne tänä päivänä. Peltosirkkukantamme on taantunut edellisen parinkymmenen vuoden aikana 80 % ja pesiviä pareja on enää 20 000–30 000. Peltosirkku on uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu vaarantuneeksi eli uhanalaiseksi lajiksi.
Peltosirkun romahduksen pääsyynä pidetään maatalouden tehostumista ja maaseutuympäristön yksipuolistumista. Torjunta-aineiden ja rikkakasvihävitteiden sekä suurten yksipuolisten viljelmien runsastuminen ovat heikentänet peltosirkun elinmahdollisuuksia. Lisäksi peltojen reuna-alueet ovat pienentyneet ja puiden ja pensaiden lukumäärä peltomaisemassa romahtanut. Myös pesimäaikaisen häirinnän lisääntymisen on esitetty heikentäneen kantaa ainakin paikallisesti. Ranskassa tapahtuvaa peltosirkun metsästämistä ruoaksi sekä talvehtimisalueiden elinympäristömuutoksien on myös arveltu vähentäneen kantaa.
VUOSI 2000 – KÄENPIIKA
Jynx torquilla
Kuikuttava kesälintu 2000
BirdLifen vuoden 2000 valtakunnallisesta projektilajista käenpiiasta ilmoitti havaintojaan 25 henkilöä Etelä-Karjalan alueelta (tammikuun 27. 2001 mennessä). BirdLife kokosi kampanjoinnin aikana havaintoja internetin välityksellä, puhelimitse ja kirjeitse; lisäksi Etelä-Karjalan Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenet ilmoittivat omat tietonsa.
Käenpiika ei ainakaan tällä haavaa näyttäisi olevan erityisen uhanalainen, mutta tarkkailua kannattaa jatkaa tulevinakin vuosina ja havainnoista ilmoittaa paikalliselle yhdistykselle (Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys, PL 180, 53101 Lappeenranta tai sähköpostilla Kari Weijolle). Tiedot otetaan kiitollisuudella vastaan. Vuoden 2000 aikana pesintöjä varmistui yhteensä 15, reviirejä ilman varmistettua pesintää 41 ja muita havaintoja 2. Kunnittain käenpiikatietoja ilmoitettiin 0-13 havainnon väliltä. Lemiltä, Suomenniemeltä, Ruokolahdelta, Rautjärveltä ja Uukuniemeltä ei palautetta saatu. Kevään ensimmäinen kuikuttelija havaittiin 23.4. Joutsenon Suokumaanjärvellä (MO) ja toinen hieman myöhemmin 1.5. Taipalsaaren Kirvesniemessä (P.Myllynen). Käenpiika alkoi yleistymään selvästi toukokuun puolivälin tietämillä, josta kertoo mm. Luumäen Taavetissa 13.5. kuullut 3 koirasta, jotka pitivät konserttiaan yhden ja saman kottaraispöntön ympärillä (PKr).
Käenpiikojen aloitettua pesinnän touko-kesäkuun vaihteessa, niiden havaittavuus heikkeni ja poikasten kuoriuduttua lajin läsnäolon paljasti lähinnä vain emojen liikehdintä maassa muurahaisten munia hakien tai poikueen sirkkamainen siritys pöntöissä ja puun onkaloissa. Ensimmäisenä pesintä varmistettiin olevan alulla 2.6. Imatran Tuulikalliolla (A.Laukkanen). Eniten havaittuja pesintöjä kirjattiin Parikkalassa, jossa havaittiin kolmannes (5) Etelä-Karjalan pesinnöistä, muista kunnista ilmoitettiin seuraavat pesätiedot: Imatra 4, Lappeenranta 3, Luumäki 2 ja Savitaipale 1.
Ainakaan heikon poikastuoton takia ”piialla” ei näyttäisi olevan hätää, sillä Nuijamaan Myrältä löydettiin 2 pesää, joista toisesta laskettiin jopa 13 munaa! Myöhemmin pesästä rengastettiin 11 poikasta (MR). Loppukesällä käenpiika on vaikeammin havaittavissa ja muutolle ne lähtevät varhain heinäkuun lopun ja syyskuun alun välillä. Talvehtimisalueet sijaitsevat trooppisessa Afrikassa. Etelä-Karjalan viimeinen havainto tarkkailuvuoden 2000 aikana merkittiin 5.9. Luumäen Nuppolassa, jossa maassa hypellyt piika etsi itselleen evästä pitkän muuttomatkan varalle.
Lisää tietoa käenpiikaprojektista löytdät BirdLife Suomen käenpiikasivulta.