Pikkulokki (Hydrocoleus minutus) © Pertti Rasp

BirdLifen vuoden linnut 2022 ovat naurulokki ja pikkuilokki. Vuoden lintu -hankkeen tavoitteena on kartoittaa lajien pesimäpaikat ja pesivien lintujen lukumäärät sekä tärkeimmät muutonaikaiset lepäily- ja ruokailualueet.

Osana hanketta BirdLife Suomi on kiinnostunut kaikista naurulokki- ja pikkulokkitiedoista. Sekä pesimä- että muuttoaikaiset havainnot pyydetään kirjaamaan Tiira-lintutietopalveluun. Havainnot kannattaa kirjata mahdollisimman tarkkaan: kirjaa päivämäärä, lintujen tarkka paikka, lintujen lukumäärä ja erittele havaintoon mahdollisuuksien mukaan pesivät linnut.

EKLY:n lajivastaavat ovat Elmo Miettinen ja Jarkko Rutila (ks. toimihenkilöt).

Tutustu tarkemmin pesivien lintujen laskentaan.

Tutustu lajien tuntomerkkeihin.Pesimäaikaisten havaintojen lisäksi hankkeessa kerätään tietoa lajeille tärkeistä muutonaikaisista levähdys- ja ruokailualueista. Molemmat lajit ruokailevat muuttomatkoillaan erilaisilla kosteikoilla, joista löytyy runsaasti hyönteisravintoa. Hyviä ruokailupaikkoja voi löytyä myös esimerkiksi tulvivilta pelloilta. Lepäily- ja ruokailualueet voivat vaihdella paljonkin vuosien välillä, joten havainnot pienistäkin lokkimääristä kannattaa ilmoittaa. Muutonaikaisten havaintojen lisätietoihin kannattaa kirjata tietoja lintujen liikkeistä – esimerkiksi ”ruokailivat pelloilla ja poistuivat yöpymään lähijärvelle”.

Naurulokin kevätmuutto alkaa Suomessa jo maaliskuussa ja on voimakkaimmillaan huhtikuussa, jolloin lintuja tavataan jo koko maassa. Pikkulokin ensimmäiset yksilöt saapuvat Suomeen huhtikuussa, ja lajin päämuutto ajoittuu toukokuulle. Muutonaikaisista lepäily- ja ruokailualueista kerätään tietoja myös lajien syysmuuton yhteydessä. Molempien lajien syysmuutto käynnistyy varhain ja on jo heinäkuussa voimakasta. Syyskuussa Suomessa tavataan enää pieniä määriä molempia lajeja.

Nauru- ja pikkulokki levittäytyivät Suomeen satakunta vuotta sitten ja ovat sittemmin asuttaneet koko maan pohjoisimpia tunturiseutuja lukuun ottamatta. Naurulokin runsastuminen jatkui 1970-luvulle asti. Sen jälkeen monet pesimäpaikat ovat autioituneet ja naurulokkien määrä on romahtanut pieneen osaan entisestä. Taantuman arveltiin pysähtyneen 2000-luvun alkupuolella, mutta kahdessa uusimmassa uhanalaisuusarviossa (2015 ja 2019) laji on jälleen luokiteltu vaarantuneeksi. Pikkulokin pesimäpaikat vaihtelevat vuosien välillä huomattavasti, ja lajin kannankehitys ja esiintyminen tunnetaankin naurulokkia huonommin. Molempien lajien taantumisesta viime vuosina on viitteitä, joten uusi selvitys on tarpeen nykytilanteen selvittämiseksi.

Naurulokin taantumisen syitä ei tarkoin tiedetä. Syiksi on arveltu muun muassa sairauksia, vieraslajien (minkki ja supikoira) runsastumista, pesimäpaikkojen umpeenkasvua ja ravintovarojen vähenemistä maatalouden tehostumisen ja avokaatopaikkojen sulkemisen seurauksena. Umpeenkasvu ja muut elinympäristöjen laatuun vaikuttavat tekijät vaikuttavat myös pikkulokkiin. Myös yleisellä hyönteismäärien vähenemisellä voi olla merkitystä molempien lajien kohdalla.

Nauru- ja pikkulokki olivat vuoden lintuja edellisen kerran vuonna 2008, jolloin lajien esiintymistä selvitettiin tarkkaan. Tuolloin arvioitiin naurulokin tilanne odotettua paremmaksi (arvioitu parimäärä 95 000–110 000) ja pikkulokin odotettua heikommaksi (arvioitu parimäärä 10 000–13 000). Vuoden 2008 tuloksiin voi tutustua täällä.