Syysmuuttoa seurattiin Tiuruniemessä ja Linnoituksen valleilla

Alleja tulossa? Syysmuuttoa seurattiin Linnoituksen valleilla. © Liisa Laitinen

Seurasimme lintujen syysmuuttoa Saimaan äärellä 4.10. Tiuruniemen kärjessä 35 lintuharrastajan ja 11.10. Linnoituksen valleilla 18 lintuharrastajan joukolla tavanomaista lämpimämmässä harmaahkossa syyssäässä. Massamuuttoa kummallekaan päivälle ei osunut, mutta pienehköjä hanhi- ja vesilintuparvia ilmaantui näkyviin tasaisen harvaan tahtiin. Tunnistetut hanhet olivat suurelta osin harmaahanhia, joiden lisäksi näimme mm. kuikkalintuja, alleja, pilkkasiipiä, iso- ja tukkakoskeloita, kana- ja varpushaukkoja. Linnoituksessa pyöri tilhi- ja viherpeippoparvia tuomassa eloa ja ääntä ympäristöön.

Valkoselkätikalla hyvä pesintävuosi Etelä-Karjalassa

Valkoselkätikkakoiras (Dendrocopos leucotos) tuo puuntuhoojan toukan pesälle. © Jari Kontiokorpi

Leuto talvi ja kelvolliset olot keväällä auttoivat uhanalaisen valkoselkätikan pesinnässä. Keväällä ja kesällä 2020 Etelä-Karjalassa kartoitettiin 40 varmaa pesintää ja 29 parireviiriä eli yhteensä 69 varmaa reviiriä. Ennätys on vuodelta 2017, jolloin todettiin 54 varmaa pesintää, 23 parireviiriä eli 77 reviiriä. Viimeisen kymmenen vuoden keskiarvo on 64 varmaa reviiriä.

Eniten reviirejä löydettiin jälleen Parikkalassa, 21 (joista Saarella 6 ja Uukuniemellä 4), seuraavaksi eniten Lappeenrannassa 14 (joista Joutseno 3 ja Ylämaa 1), sitten seuraavat Rautjärvi 8, Ruokolahti 7, Imatra 6, Luumäki 5, Lemi 4 sekä Taipalsaari ja Savitaipale 2.

Viime syksyn lähes ennätyksellinen valkoselkätikkavaellus idästä ei näyttänyt tuovan uusia reviirejä. Etelä-Karjalan kaikki lajille edes jotenkuten sopivat alueet ovat jo asuttuja.

Uusia tikkapaikkoja on vielä löytymättä, mutta tuskin kovin monta. Etelä-Karjala on edelleen Suomen valkoselkätikkarikkain maakunta, mutta tulevaisuus ei näytä yhtä hyvältä. Etelä-Karjalassa suojeltujen tikkametsien osuus on hälyttävän pieni, vain joka viides reviiri sijaitsee edes osittain suojelualueella. Pienetkin säästetyt lehtipuumetsiköt lahopuineen auttavat valkoselkätikkaa, joka etsii ravintonsa laajalta alueelta.

Etelä-Karjalan tikkakartoitusta ovat tukeneet Tuuliaisen säätiö, Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys, BirdLife Suomi ja Metsähallitus.

Jari Kontiokorpi

Yölaulajaretki polkupyöräillen Lappeenrannassa 2.6.

Yölaulajaretkellä on pysähdytty kuuntelemaan. © Liisa Laitinen

15 pyöräilijän ja kahden oppaan joukolla pyöräilimme parinkymmenen kilometrin lenkin Saimaan kanavan varrella tyynessä illassa auringon lähestyessä taivaanrantaa. Havaintoja kertyi 41 lintulajista: ruisrääkkä, töyhtöhyyppä, kuovi, rantasipi, lehtokurppa, naurulokki, kalalokki, kesykyyhky, sepelkyyhky, käki, tervapääsky, käenpiika, käpytikka, pikkutikka, haarapääsky, rautiainen, leppälintu, pensastasku, kivitasku, punarinta, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, pensassirkkalintu, viitakerttunen, luhtakerttunen, hernekerttu, pensaskerttu, lehtokerttu, pajulintu, kirjosieppo, sinitiainen, talitiainen, naakka, varis, harakka, peippo, hemppo, punavarpunen ja keltasirkku. Lukuisten satakielten, punavarpusten ja lehtokerttujen laulu tienvarsimetsistä säesti pyöräilyämme pitkin matkaa. Kesäillan hämärässä retken lähetessä loppuaan näimme neljän hirven uivan kanavan yli.